Koirakuvaus sarja

Koiran valokuvaaminen – Kuinka saat vauhdikkaan kuvan koirastasi?

Koiran valokuvaaminen on hauskaa, mutta aika vaikeata ja joskus todella turhauttavaa. Minun tulee kuvattua koiria aika usein, koska ulkoilen niiden kanssa tosi paljon. Lenkkiä heitetään tietenkin päivittäin ja vielä useaan kertaan. Koirien valokuvaaminen on alkanut sujumaan minulta pikkuhiljaa koko ajan paremmin, koska minulla on aina joku kamera mukana ja lenkeillä ottamiani koirakuvia alkaakin olemaan aika rajusti. Hyvän koirakuvan ottaminen on kuitenkin hankalaa, varsinkin silloin jos olet yksin koiran kanssa ulkoilemassa.

Pitää tietää joitakin perusasioita liikkuvan kohteen kuvaamisesta ja valmistautua hieman etukäteen, jotta saa lenkin onnistumaan myös sen aikana otettujen kuvien osalta. Tiedän, että koiraharrastajia on paljon ja koiria myös kuvataan paljon. Ehkä silti voisin muutaman vinkin heittää niille, jotka eivät ole ihan kaikkea ehtinyt vielä kantapään kautta opettelemaan.


Kerron mitä pitää huomioida, jos haluaa kuvata juoksevaa koiraa ja vieläpä ilman avustajaa. Homma helpottuu huomattavasti, jos koiran ohjaaja on eri henkilö kuin kuvaaja. Mutta yksinkin pärjää pienellä harjoittelulla.

Hieno kuva omasta koirasta on tärkeä asia

Tuskin kovin moni muu asia on yhtä rakas koiran omistajalle, kuin huippuhieno ja viimeisen päälle onnistunut kuva omasta koirasta. Ehkäpä kuva on vielä otettu sieltä suosikkipolun varrelta tai järven rannassa sijaitsevalta vakioksi muodostuneelta levähdys- tai uimapaikalta, jolloin myös yhteys paikkaan tekee kuvasta vieläkin hienomman.

Kuva saattaa roikkua kehyksissä parhaalla paikalla sohvan päällä olohuoneessa, siinä sen edellisen koiran kuvan vieressä muistuttamassa meitä uskollisten ystäviemme jakamattomasta rakkaudesta. Niin, me koiraihmiset todellakin harvoin tyydymme yhteen koiraan elämämämme aikana. Koiran omistaminen on elämäntapa, ja jo pian yhden tarinan loputtua saa uusi usein alkunsa.

Vielä jos kuva koirasta on itse otettu, niin sitä kyllä kelpaa näytellä tuttaville. Siksi kannattaa hieman panostaa ja harjoitella koiran kuvaamista, tilaisuuksia siihen kyllä riittää, ihan joka päivä.

Koirakuvaus potretti

Paikallaan olevan koiran valokuvaaminen on periaatteessa helppoa, tosin koiran luonteen esiin tuominen kuvassa vaatii taitoa.

Ymmärrän kyllä, etteivät useimpien koiranomistajien kamerat yksinkertaisesti pysty kuvaamaan sellaisella nopeudella ja tarkkuudella, kuin mitä liikkuvan koiran kuvaaminen vaatii. Kamerat kuitenkin kehittyvät koko ajan, ja yhä parempia ja tarpeeksi hyviä kameroita löytyy kohta melkein joka toiselta, joten kehoittaisin ainakin kokeilemaan, että kuinka pitkälle omat taidot ja kameran tekniikka riittävät.

Ja sillä kohtaa kun omat taidot loppuvat, kannattaa pyytää apua kuvaamiseen. Eikä aina kaikkea tarvitse osata ja tehdä itse. Monet valokuvaajat kuvaavat myös lemmikkieläimiä, eikä valokuvaajan palkkaamisessa rahat varmasti mene hukkaan. Valokuva on ikunen muisto rakkaimmasta ystävästäsi.

Koiran lelu tai keppi avuksi kuvaustilanteeseen

Juoksevan koiran kuvaaminen vaatii sen, että koira ei ole kytkettynä hihnaan. Eli ainakin koirapuistoissa on mahdollista juoksuttaa koiraa vapaana, mutta koirapuiston tulisi olla riittävän iso, että koiralla on siellä tilaa juoksennella.

Jotkut koirat ovat niin onnessaan vapaaksi päästyään, että juoksevat ihan luonnostaan ympäri omistajaa, tai mikä vielä parempaa, ympäri peltoa, metsää, tai koirapuistoa. Tämä alkuinnostus kannattaa hyödyntää. Eli kameran säädöt pitää tarkastaa ennen koiran vapaaksi päästämistä, ja olla valmiina kuvaamaan, tapahtuipa mitä tahansa.


Minä käytän joko keppiä tai jotain lelua koiran aktivointiin. Sellaiset koirat, jotka noutavat luonnostaan ovat helpompia kuvata, koska niiden vireystila pysyy yllä hyvin pitkään. Taitaa loppua virta kamerasta ja kuvaajasta ennen kuin koirasta.

Ei, älä vielä heitä sitä keppiä!

Kaiken pitää olla valmista kuvan ottamista varten jo ennen kepin tai lelun heittämistä. Aikaa on todella vähän sillä hetkellä kun koira on täydessä vauhdissa, joten laita ensin kameraan virta päälle, linssinsuojus pois, asetukset kuntoon ja varmista muutenkin että kamera toimii normaalisti.

Kannattaa ottaa myös hyvä ja tukeva asento valmiiksi. Etsi sopivan tuntuinen haara-asento, polvia vähän koukkuun ja nosta myös kamera valmiiksi rinnan korkeudelle. Kannattele kameraa vasemmalla kädellä objektiivin alta samalla kun valmistut tekemään ennätyspitkän heiton oikealla kädelläsi.

Oikean käden tulee sujahtaa huomattavalla vauhdilla painamaan laukaisinta heiton jälkeen. Näin siis siitäkin huolimatta että se on yltäpäältä lumen, kuolan, tai kuran peittämä. Ei ne lelut niin puhtaina pysy varsinkaan pidemmän session aikana.

Heitä nyt!

No, ehditkö ottaa kuvan? Et vai? Olisit heittänyt kepin pidemmälle.

Keppiä pitää heittää mahdollisimman pitkälle

Kuvitellaan siis tilanne, että koirasi tuijottaa sinua taukoamatta ja odottaa innosta pinkeänä, että heität sille kepin. Perusveltto leiskautus, ja keppi lentää kymmenen metriä. Koira hakee sen ehkä kolmessa sekunnissa ja kuvat jäävät ottamatta. Heitä sitä keppiä ihan tosissasi, sen saa riuhtaista ihan niin pitkälle kuin ikinä lähtee. Se on ainoa tapa pelata aikaa kuvien ottamista varten. Jos koira en meinaa löytää keppiä heti, niin aina parempi, silloin sinulla on aikaa lähes ruhtinaallisesti valmistautua kuvan ottamista varten.

Eräs huomion arvoinen seikka: Jos se keppi lähtee kerrankin kuin ohjus maata kiertävän radan suuntaan, ja suustasi pääsee ylpeä karjaisu kuin suomalaisilta keihäsmiehiltä vanhaan hyvään aikaan, saatat olla heitostasi niin ylpeä, että unohdat kuvaamisen kokonaan. Minulle on käynyt niin! Säästä siis vähän energiaa myös itse kuvan ottamiseen.

No niin, olet saanut kepin yli 20 metrin päähän, ja koira on siellä juuri nostamassa keppiä hampaisiinsa. Alle kymmenessä sekunnissa se on pyyhkäissyt luoksesi ja tuonut kepin uutta heittoa varten. Jossain tuon kymmenen sekunnin aikana koira on ollut juuri sopivalla etäisyydellä kuvan ottamista varten. Ei siis liian kaukana, jolloin se jää kuvassa liian pieneksi, muttei myöskään liian lähellä, jolloin kamera ei enää tarkenna edes siihen toiseen korvanlehteen joka on vielä näkyvissä etsimessä.

Siinä sitä onkin miettimistä, että koska se kuvaaminen pitäisi aloittaa. Ei liian aikaisinkaan kannata, muuten kuvia tulee ihan liikaa ja kameran bufferi on täynnä siinä vaiheessa kun koira on oikeassa kohtaa kuvattavaksi.


Mieti heittosuunta tarkoin

Olen todennut, että kepin heittosuuntaa miettiessä kannattaa etsiä sellainen suunta, joka on sekä maaston, että valon kannalta suotuisa. Tykkään kuvista, jotka on otettu joko sivu-, tai vastavaloon. Eli aurinkoisella säällä valon suunta määrää myös heittosuunnan.

Pilvisellä säällä valon suunnalla ei ole merkitystä, koska se on niin tasainen ettei eroja juuri synny suunnasta huolimatta. Silloin painotankin valinnassani maaston muotoja. Eniten pidän paikoista, joissa kepin voi heittää ikään kuin kummun yli, sen toiselle puolelle. Silloin koiran tuodessa keppiä kummun yli on helppo saada kuvan tausta kuntoon koska kuvauskorkeus on helpompi pitää koiran tasolla.

Frisbee on hyvä apuri koirakuvauksessa

Yksi lelu on ylitse muiden koirakuvauksessa, ja se on tietenkin frisbee. Koska frisbee lentää hitaammin kuin keppi, sen heittäminen tuo helposti tarvittavan määrän aikaa valmistautua kuvaamiseen. Vähän mallista riippuen, jotkut frisbeet lentävät vielä huomattavan kauas, paljon kauemmaksi kuin mitä keppiä jaksaa heittää. Silloin voi harkita myös pidemmän objektiivin valintaa.

Ainoa huono puoli frisbeessä on se, että kuvassa se peittää välillä koiran silmät tai ainakin puoli päätä. Siitä syystä hyviä kuvia syntyy ehkä vähemmän kuin muita leluja käytettäessä. Sen heittäminen on toisaalta tosi hauskaa, joten ehkä heittokertoja kertyy enemmän kuin kepillä.

Välillä on mahdollista saada myös kuvia, jossa koira hyppää ja nappaa frisbeen ilmasta. Ikävä kyllä ne ovat usein sellaisia, joissa koira on selin kameraan, joten ilman avustajaa ei täydellistä koppikuvaa oikein saa aikaiseksi.

Koirakuvaus järven jäällä

Tämä kuva on otettu hämäysheiton avulla, ja koira juoksee sivuttain valokuvaajaan nähden.

Hämäysheitto

Olen onnistunut kuvaamaan koiraa myös sivulta päin, vaikka olen ollut yksin koirani kanssa kuvaamassa. Hyvä kikka on käyttää hämäysheittoa. Ole heittävinäsi lelu tai keppi koiralle, mutta älä päästä siitä irti. Kun koirasi on päässyt riittävän kauas, kutsu sitä tai odota että se näkee lelun kädessäsi ja heitä se 90 asteen kulmassa jommalle kummalle puolelle alkuperäiseen heittosuuntaan nähden. Koira lähtee tavoittamaan lelua uudelleen, jolloin se juoksee sinuun nähden sivuttain. Siinä on tilaisuutesi, ole nopea!

Nopean tilanteen kuvaaminen vaatii paljon valoa

Vaikka iltahämärässä ja aamuvarhain on tunnelma mitä parhain, ei nopeiden tilannekuvien ottamien silloin taida onnistua. Koska suljinaikojen pitää olla tosi lyhyitä ja automaattitarkennuksen toimia optimaalisella tavalla, ei hämärässä oikein kannata edes yrittää. Valoa pitää olla mahdollisimman paljon.

Oikea aika juoksevan koiran kuvaamiseen on siis keskellä päivää, ja mielellään aurinkoisella säällä. Silloin väritkin ovat kirkkaimmillaan ja kuviin saa mukavan lämpimän tunnelman.

Ehkä helpoin hetki kuvaamiseen on kirkkaana talvipäivänä, jolloin lumi heijastaa auringonvaloa ja suljinajan voi surutta säätää todella lyhyeksi. Myös kylmällä ilmalla kannattaa kuvata, koska silloin lumi yleensä pöllyää komeasti tassujen alla, ja kuviin saa liikkeen ja vauhdin tuntua ilman erityistä yrittämistä.

Kameran asetukset koiran valokuvaamisessa

Juoksevaa koiraa kuvattaessa pitää sekä kameran että kuvaajan olla todella nopeita. Kun koira lähestyy juoksemalla kuvaajaa, aikaa kuvan ottamiseen on vain muutamia sekunteja. Kameran pitää pysyä tarkennettuna koiraan koko ajan, eikä se ole todellakaan mikään helppo tehtävä kameran automaattitarkennukselle.


Suljinajat on pidettävä hyvin lyhyinä

Olen ollut kuvaamassa agility-kisoja ja oppinut siellä, että koirakuvauksessa suljinaikojen kanssa ei kannata pihtailla. Agility on vauhdikas laji, ja se onkin yksi vaikeimmista kuvattavista tapahtumista, vaikka kisat olisivat ulkona. Saatikka jos kisataan hallissa, silloin alkaa olemaan lähes mahdotonta saada teräviä ja puhtaita kuvia.

Olen etsinyt sopivaa suljinaikaa, eli sellaista joka olisi mahdollisimman pitkä, mutta kuitenkin niin lyhyt, että liike pysähtyy kunnolla. Mitä pidemmällä suljinajalla pystyy kuvaamaan, sitä vähemmän pitää herkkyyttä nostaa, ja kuvat pysyvät siisteinä. Siksi valon määrä on ihan ratkaisevan tärkeä asia, ja pyrinkin aina kuvaamaan kirkkaalla säällä.

Joka tapauksessa kannattaa käyttää suljinaikoja, jotka ovat nopeampia kuin 1/1000 sekuntia. Suosittelen aloittamaan 1/1600 sekunnin suljinajalla, ja tarkastamaan testikuvien avulla kamerasta, että liike pysähtyy kuvassa. Koiran koko vaikuttaa jonkin verran ja pienet koirat ovat hankalimpia. Jos valoa on paljon, niin 1/2000 sekuntia on jo aika varma valinta.

Voit toki kuvata hitaammillakin asetuksilla ja saada täysin teräviä kuvia, mutta terävien kuvien osuus pienenee nopeasti kun suljinaikaa pidennetään. Jos on aikaa, eikä joka kuvan edes tarvitse onnistua, niin kuvaan välillä 1/500 -1/1000 sekuntin suljinajoilla, varsinkin jos valoa on niukasti kuten vaikka tunnelmallisessa iltavalossa. Silloin pitää vain ymmärtää, että onnistuneen kuvan metsästys saattaa kestää pitkään.

Koirat auringonlaskun aikaan

Auringon laskiessa kuvan tunnelma nousee uudelle tasolle, mutta terävien kuvien saaminen muuttuu todella vaikeaksi valon vähetessä.

Jatkuva automaattitarkennus

Automaattitarkennuksessa on suuria eroja eri kameramallien välillä. Siinä, missä riittävän nopeat suljinajat löytyvät jokaisen kameran asetuksista, niin riittävän hyvin kohdetta seuraava automaattitarkennus on vain harvoissa kameroissa. Ja nämä kameramallit ovat tietysti sieltä kalliimmasta päästä.

Automaattitarkennuksen suhteen heikommallakin kalustolla saattaa saada hyviä kuvia, mutta se on paljon hankalampaa, eikä se onnistu joka kerta tai edes kovin usein. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, ja harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Ja jos opit keskinkertaisella kameralla saamaan onnistuneita kuvia usein, niin huippukameralla onnistut joka kerta.

Olen kuvannut koiria hyvällä menestyksellä ja -kameroilla. Molemmissa malleissa automaattitarkennus on riittävän nopea ja onnistuneiden kuvien määrä vähintäänkin riittävällä tasolla. Myös objektiiveissa on eroja, halvemmissa objektiiveissa saattaa tarkennusmoottorin hitaus muodostua ongelmaksi.

automaattitarkennus koirakuvauksessa

Juoksevan koiran valokuvaaminen asettaa kameralle kovia vaatimuksia. Automaattitarkennuksen pitäisi pysyä koiran päässä sen pomppiessa juoksun tahdissa.

Kamerasta pitää laittaa jatkuva automaattitarkennus päälle, jolloin kamera pyrkii pitämään tarkennuksen kohteessa vaikka sen etäisyys kamerasta vaihtelee. Käytän yleensä vain etsimen keskiosan tarkennuspisteitä, ja pyrin seuraamaan koiraa kameralla siten, että tarkennuspisteet ovat koiran pään kohdalla mahdollisimman paljon. On tärkeää, että silmät ovat kuvassa terävät. Juostessa koiran pää vaan tuppaa pomppimaan villisti, joten helppoa seuraaminen ei ole.

Parhaimpaan tulokseen olen päässyt valitsemalla viidestä tarkennuspisteestä koostuvan, ristin muotoisen tarkennusalueen. Yleensä pidän se keskellä kuvaa, mutta välillä siirrän sitä hieman ylös päin tai jommalle kummalle sivulle koiran liikkeen suunnan mukaan, pyrkimyksenä pitää risti pään seudulla. Helpointa kuitenkin on pitää tarkennus kuva-alueen keskellä ja sommitella kuva jälkikäteen rajaamalla halutun näköiseksi.

Sarjakuvaus

Kuvia kannattaa ottaa paljon, koska hyvät tilanteet, ilmeet ja asennot kestävät vain sekunnin murto-osan ajan. Eli sarjakuvaus on ainoa oikea valinta vauhdikkaisiin koirakuviin. Laukaisinta on syytä pitää pohjassa koko sen muutaman sekunnin ajan, kun koira on sopivalla kuvausetäisyydellä ja valita se paras kuva kustakin heitosta. Vain harvoin säästän paria kuvaa enempää per heitto.


Myös sarjakuvauksen suhteen kameroissa on eroja. Parhaimmat kamerat ottavan jopa parikymmentä kuvaa sekunnissa, kun halvimmilla kameramalleilla kuvamäärä jää vain muutamaan kuvaan sekunnissa. Oletetaan, että koira on kuvaamiseen sopivalla etäisyydellä kolmen sekunnin ajan. Jos kamera ottaa kolme kuvaa sekunnissa, tulee kuvia yhteensä yhdeksän. Kymmenen kuvan sekuntivauhdilla toimiva kamera tallentaa samasta tilanteesta kolme kymmentä kuvaa. Eli huippukuvan tallentumisen todennäköisyys kasvaa huimasti nopeammalla kameralla.

Myöskään kuvamäärässä ei siis kannata pihtailla. Suuri kuvamäärä asettaa tietysti omat vaatimuksensa muistikortin kapasiteetille ja akun kestävyydelle. Suurikokoiselle muistikortille voi huoletta tallettaa tuhansia kuvia, eikä asiaa tarvitse sen enempää miettiä, sen kun laukoo menemään ja nauttii tilanteesta. On sanomattakin selvää, että akkuja pitää olla mukana riittävä määrä.

Kuvien valitseminen suoraan kamerasta

Minulla on tapana poistella turhat kuvat jo kamerasta. Muutaman kymmenen tai sadan kuvan välein katson uusimmat kuvat läpi, ja lukitsen ne kuvat, jotka haluan säästää. Tarkistan niiden terävyyden ja sommittelun, ja poistan loput kuvat. Monissa kameroissa on mahdollisuus poistaa kaikki muistikortin kuvat poislukien lukitut kuvat. Tähän toimintoon kannattaa tutustua ja kokeilla sitä ensin kotona ennen koiran valokuvaamista.

Vaikka tämä toimintamalli tuntuu hieman hankalalta kuvauspaikalla tehtäväksi, säästää se valtavasti aikaa kotona. On aivan eri asia ladata koneelle 2500 kuvaa, joista yli 2000 joutaa roskakoriin, kuin vaikkapa vain 150 kuvaa, joista jokaisen voi hyvillä mielin säästää ja etsiä niiden joukosta käsiteltäväksi ne kymmenen kuvaa, jotka ansaitsevat tulla näytetyiksi muillekin. Koitapa etsiä nämä kymmenen kuvaa niiden 2500+ kuvan joukosta. Lycka till, nähdään ensi viikolla…

Jos kuvaan tilauksesta tai muille kuin itselleni, säästän enemmän kuvia ja usein tyhjennän turhat kuvat kamerasta vasta kotona kun olen vielä kertaalleen tarkistanut, ettei mitään tärkeää kuvaa ole jäänyt lukitsematta. Tietokoneen kovalevylle päätyy kuitenkin vain murto-osa koko kuvamäärästä. Toimintamallin omaksuminen otti aikansa, mutta nyt tuntuu että en enää tukehdu kuvamäärän alle. Käytän sitä aina myös lintuja kuvatessani.

Vauhdikkaan koiran valokuvaaminen pähkinänkuoressa

Älä hermostu, vaikka et heti onnistuisi huolimatta siitä, että olet tehnyt kaiken näiden ohjeiden mukaan. Tilannekuvien  onnistuminen ei koskaan ole varmaa ja se on yksi vaikeimmista valokuvaamisen muodoista. Toisaalta joskus puolen päivän kuvaamisen ja harjoittelun jälkeen se yksi onnistunut kuva riittää. Se on varmaa, että kuvaa ei tule jos ei edes yritä.

Muistilista liikkuvan koiran valokuvaamiseen

  • Käytä lelua apuna, heitä sitä niin pitkälle kuin ikinä pystyt. Kuvaa koiraa kun se noutaa lelua.
  • Ota huomioon valon suunta kuvauspaikkaa ja heittosuuntaa valitessasi.
  • Huomioi maaston muodot, koita pysyä koiran korkeudella.
  • Kuvaa kirkkaana päivänä, aurinkoisella säällä kuvaaminen on helpointa.
  • Valitse mieluummin lyhyt suljinaika ja paljon kohinaa, kuin toisin päin.
  • Käytä jatkuvaa automaattitarkennusta, seuraa tarkennuspisteillä koiran päätä.
  • Älä pihtaile kuvamäärän suhteen, käytä sarjakuvausta.

Mikäli haluat saada koirastasi kuvan, mutta tunnet tämän kaiken olevan liian hankalaa tai kamerasi ei sovellu näin vaativaan hommaan, niin minä voin tulla kuvaamaan koiraasi. Toimin pääasiassa Hämeenlinnan alueella, mutta tarvittaessa käyn kauempanakin kuvaamassa. Lähetä vaikka sähköpostia osoitteeseen teemu@digikuvaaja.com tai käytä yhteydenottolomaketta, niin suunnitellaan lisää ja sovitaan yksityiskohdista. Otetaan otetaan vaikka muotokuvat samalla!

Uskoisin käsitelleeni pääkohdat, joiden avulla pääset alkuun koirasi kuvaamisessa. Jotain on kuitenkin saattanut unohtua. Jos sinulla on joku vinkki, jonka haluat jakaa, niin kerro ihmeessä se tekstin kommentointiosiossa tai kysymyksiä voit esittää sivuston keskustelualueella.

Ja suuri kiitos villakoirallemme Brunolle, joka urhoollisesti lupautui esiintymään mallina tämän artikkelin kuvissa. Parhaat ystävät ovat pyyteettömiä ja aina valmiina auttamaan!


7 Vastauksia
  1. Virpi Kurkela
    Virpi Kurkela says:

    Hei!

    Voisitko tehdä artikkelin myös koiran kuvaamisesta sisätiloissa? Suurin ongelma lienee, kun valoa ei ole riittävästi…

    Vastaa
    • Teemu Tretjakov
      Teemu Tretjakov says:

      Koiran kuvaaminen sisällä on tosiaan haastavaa. Valoa saa lisää salamoiden avulla, mutta taustat ovat usein sekavia tilan asettamien rajoituksien vuoksi. Taustakankaiden kanssa touhutessa voidaankin sitten jo puhua studiokuvaamisesta, joka onkin ihan oma taiteenlajinsa. Ideasi artikkelista on hyvä. Minkälaisella kalustolla haluaisit koiraasi kuvata sisällä? Onko sinulla siis esimerkiksi salamalaitteita käytössäsi?

      Vastaa
  2. Esko Hentilä
    Esko Hentilä says:

    Kiitos Teemu jälleen kerran mainiosta kirjoituksesta! Tästä sain hyviä vinkkejä terrierin kuvaamiseen 🙂

    Vastaa

Sinullakin on mahdollisuus osallistua keskusteluun!

Olisiko sinulla tähän jotain lisättävää tai kysyttävää, tai oletko eri mieltä jostain?
Nyt sinulla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Älä epäröi, vaan tule mukaan ja jätä kommenttisi rohkeasti!

Osallistu keskusteluun!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.