Ensimmäisten muuttolintujen joukossa myös joutsenet palaavat jo etelänlomaltaan. Tiesin yhden parin palanneen jo pesimäpaikalleen, ja kevätauringon paistaessa komeasti päätin aikani jahkailtuani lähteä niitä vilkaisemaan. Viime viikkojen “hellekelit” ovat saaneet vedet jo osaksi sulamaan, mutta parin viime yön pakkaset ovat pienentäneet sulaa aluetta. Siksi olin hieman epävarma siitä, että näkisinkö lintuja lainkaan.


Pelkoni olis aiheeton, näin jo hyvän matkan päästä isot linnut ruokailemassa rannan tuntumassa. Kiersin lintujen sivustalle jään päälle ja istahdin jakkaralle kamerani kanssa. Tiesin lintujen tottuneen kuvaajiin, joten suurempaa hätää niiden pois lähtemisestä ei ollut. Mikä rauha ja tunnelma olikaan istuskella aurinkoisella kevätjäällä ja katsella upeiden lintujen touhuilua. Olin yksin kahden laulujoutsenen kanssa, yhtä-äkkiä ei ollut enää mikään kiire minnekään.

Ruuvasin kameran asetukset kuntoon parin testikuvan avulla, otin muutaman kuvan ruokailutapahtumasta ja mietiskelin, että minkälaisen kuva haluaisin tästä tilanteesta. Koitin päästä melko matalalle, koska toivoin saavani taustalle jotain maiseman tapaista, tai ainakin jotain muuta kuin pelkkää jäätä. Tällä kertaa tosin jääkin näytti kiinnostavalta, kun matalalta paistava iltapäivän aurinko heitti pitkiä varjoja sitä pitkin. Olisin halunnut kuvan, jossa myös joutsenen heijastus näkyy veden pinnasta, mutta sulaa vettä oli surkean vähän. Pakollisten pönötyskuvien lisäksi koitin saada kuvattua erilaisia asentoja ja tilanteita, mutta tietenkin paras niistä jäi saamatta.

Murphyn lain mukaisesti aina silloin alkaa tapahtua, kun hetki on huonoin mahdollinen. Niin nytkin. Kuten viime jutussa kerroin, olen kokeillut telekonvertteria lintujen valokuvaamisessa viime aikoina. Päätin kaivella konvertterin laukusta, ja juuri kun olin saanut sen esille ja objektiivin irti kamerasta, alkoi jäältä vieressäni armoton räkätys. Molemmat joutsenet olivat nousseet jaloilleen, levittäneet siipensä koko komeuteensa, nostaneet pitkät kaulansa kohti taivasta, ja aloittaneet maisemaa repivän toitotuksen.

Syy tähän selvisi nopeasti, järven suunnalta lähestyi toinen joutsenpari, joka ilmeisesti etsi myöskin sopivaa pesäpaikkaa itselleen. Selvää oli kuitenkin, että juuri tältä kohdalta ei sellaista niille löytyisi. Siinä sitten katselin kameraromut sylissä ja suu auki, kun kaksi puhtaanvalkoista joutsenta lensi ylitseni, tekivät kaarroksen ja poistuivat tulosuuntaansa. Ei kuvan kuvaa koko tapahtumasta. Mutta muisto tapahtuneesta jäi, ja se pysyy mielessäni ikuisesti.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli oikeastaan ihan hyvä, etten edes yrittänyt väkisin saada kuvaa ylilennosta. Nyt nimittäin näin sen erittäin hyvin ja nautiskelin joka hetkestä sieluni kyllyydestä. Jos olisin kuvannut tapahtuman, olisi joutunut katsomaan sen kamerani lävitse, se ei koskaan ole sama asia. Eikä kuvat synny väkisin ottamalla, ne tulevat jos ovat tullakseen. Tällä kertaa sain jotain muuta. Luontoa kuvatessa tulee pysyä nöyränä, ehkä jatkossa pyrinkin nautiskelemaan enemmän ja kuvaamaan vähemmän.

Kokeilin myös videokuvaamista jäällä. Monopodin varassa kun ottaa videokuvaa, niin on turha luulla saavansa mitään ammattitasoista jälkeä. Mutta miksi pitäisikään? Minulle kuvaaminen on muistojen piirtämistä muistikortille, lajien opettelua ja tunnelmien taltioimista. Liikkuvassa kuvassa on jotain, mitä ei valokuvalla voi oikein kertoa, sillä tavoittaa helposti ajan ja liikkeen. Valokuvassa sitä vastoin on vain pieni siivu aikaa, mutta sitä voi katsella ilman kiirettä ja nauttia yksityiskohdista, jotka muuten jäisivät huomaamatta.


En ole aiemmin juuri videokuvannut, mutta aion vakaasti ottaa kuvausreissuilleni tavaksi taltioida myös videokuvaa niin hyvin kuin osaan. Tavoitteenani on koostaa videopätkistä pieniä kokonaisuuksia ja julkaista niitä Digikuvaajan Youtube-kanavalla ja tällä sivustolla kuvien yhteydessä. Ehkä siinä samalla pikkuhiljaa kehittyy videokuvaajanakin. Tässä yhteydessä julkaisen ensimmäisen videokoosteeni. Se on kyllä kovin lyhyt, mutta jostainhan on aloitettava.

Olen innokas valokuvaaja ja Digikuvaaja-valokuvausblogin perustaja. Kuvaan useille kansainvälisille kuvatoimistoille ja kuviani on nähty myös monissa kotimaisissa lehdissä. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen teemu@digikuvaaja.net

2 Comments

  1. Se on hieno tunne kun näkee kevään ensimmäiset joutsenet.
    En ole vielä tälle keväälle nähnyt joutsenia täällä Suomessa.
    Eilen ihastelin joutsenia Funchallissa kaupungin keskustan puistossa. Ovat hyvin kesyjä kun ruokitaan hyvin, eikä kukaan hätyyttele niitä.

    Upeat kuvat sait joutsenista.
    Olen myös tykästynyt kuvaamaan lyhyitä video pätkiä kuvien rinnalle.
    Se antaa myös mielestäni laajemman ja eläväisemmän kuvan kuin valokuva.

    • Kiitoksia. Tämä luontokuvaaminen on tosi hienoa kaikin puolin, eikä sitä aina tarvi niin hirmuisen harvinaisia lajeja metsästää kameran kanssa. Joutsenia on vielä pahuksen helppo kuvata kun ovat niin isoja. Ja parasta kaikessa on pelkästään luonnossa oleminen!

Vastaa