Tulipahan testattua taas jotain uutta ja ihmeellistä. Nimittäin ‘focus stacking’ -tekniikkaa makrokuvaamisessa. No eihän se mikään uusi keksintö ole, mutta enpähän ole aiemmin kerinnyt sitä testaamaan. Ja vielä jäi opeteltavaa tässäkin asiassa.


Focus stacking tarkoittaa sitä, että otetaan monta kuvaa samasta kohteesta siten, että tarkennusta siirretään hieman kuvien ottamisen välillä. Tällä menetelmällä saavutetaan suurempi terävyysalue kuin mitä muuten olisi mahdollista. Makrokuvaamisessa kun etäisyydet ovat hyvin lyhyitä, terävyysalue on usein lähes olemattoman kapea, ja suurin osa kuvasta jää sumeaksi.  Joskus se on ihan hyväkin asia, ja isoa kuvan epäterävää osaa on kätevä käyttää sommittelun apuna.

Aina kapea terävyysalue ei kuitenkaan ole toivottavaa, silloin pitää käyttää kaikkia niitä keinoja joita internetistä voi käydä opettelemassa. Varsinkin jos kohdetta mennään erittäin lähelle, eli suurennussuhde on suuri, ei kohde enää välttämättä mahdu kokonaan terävyysalueelle vaikka kuinka himmentäisi pienelle aukolle. Niin kävi tässäkin tapauksessa, halusin saada pajunkissoista sellaisia kuvia, joissa pajunkissa täyttää lähes koko kuva-alueen.

Paccaccsiaccinen

Käytin kuvaamiseen Canonin 100mm f/2.8 L objektiivia, jonka ruuvasin kiinni Olympus E-M5 Mark II kamerarunkoon Commliten adapterilla. Commliten adapteria käytettäessä ei automaattitarkennus ole käytettävissä, mutta se ei juuri haittaa, kun muutenkin makrokuvaamisessa tulee käytettyä lähinnä käsitarkennusta. Commlitessa on monista muista adaptereista poiketen se hyvä puoli, että sähköinen yhteys kameran ja objektiivin välillä säilyy, jolloin voidaan käyttää myös objektiivin kuvanvakaajaa. Tai jos käytetään rungon kuvanvakaajaa, toimii se automaattisesti oikein, koska tieto käytettävästä polttovälistä välittyy objektiivista runkoon. Myös kuviin nämä tiedot tulevat oikein.

Olympuksen kroppikerroin on tasan kaksi, joten 100mm objektiivia käytettäessä se vastaa 200mm polttoväliä kinarikoossa. makrokuvauksessa tästä on hyötyä, koska suurennussuhteen pysyessä samana vaikka käytettävä kuva-ala onkin pienempi, piirtyy kohde suuremmassa koossa valmiissa kuvassa. Eli siis päästään ikäänkuin vielä lähemmäksi kohdetta, vaikka etäisyys pysyy samana.

Otin pajunkissoista 3-7 kuvaa per ruutu riippuen siitä, että miltä etäisyydeltä kuvan otin. Mitä lähemmäs kohdetta mennään, sitä enemmän kuvia pitää ottaa, koska syväterävyys kapenee kapenemistaan etäisyyden lyhetessä. Aukko oli f/11 ja suljinajat muutamia sekunteja. Pöytäjalusta on ehdoton varuste, muuten joutuu sisällä kuvattaessa nostamaan herkkyyttä sellaisiin lukemiin, ettei kuvia kehtaa juuri jälkikäteen esitellä. Periaatteessa olisin voinut käyttää pienempää aukkoa ja ottaa kuvia enemmän yhtä ruutua kohti, mutta tämä kerta meni nyt näillä asetuksilla.

Ohjelmiston löytäminen kuvien pinoamiseen olikin sitten vaikeampi juttu. Käytän nykyään Affinity Photo-kuvankäsittelyohjelmaa kaikkeen vaativampaan manipulointiin, mutta en siitä löytänyt mitään tapaa tehdä automaattista focus stacking -pinoamista. Photoshopissa tämä ominaisuus on, mutta minulla ei Photoshoppia enää ole. Niinpä lähdin netistä taas etsimään jotain ohjelmaa, jolla saisin pinoamisen tehtyä.


Löysin ohjelman nimeltä Helicon Focus. Latasin ohjelmasta ilmaisen 30 päivän kokeiluversion ja tein nämä kuvat sillä. Koska kyseessä on pahuksen kallis ohjelma, ei tämä ole tulemaan lopullinen ratkaisu. Olisiko kellään tietoa edullisesta mutta hyvästä pinoamis-softasta mäkille?

No eivät nämä kuvat ihan täydellisiä ole, mutta jotain kuitenkin sain aikaiseksi ensimmäiselläkin yrityksellä. Kuvia olisi pitänyt ottaa enemmän ja lyhyemmillä tarkennuksen siirtoväleillä. Tekniikan toimivuuden näistä kuvista voi kuitenkin todeta, ja pajunkissojen yksityiskohdat piirtyvät ihan kivasti. Sanonpa vain, että Canonin makro-objektiivi on todella teräväpiirtoinen. Nämä peilittömät pienikennoiset kamerarungot nimittäin vaativat optisesti korkeatasoisen lasin kaverikseen. Makrokuvaaminen on hauskaa, ja sitä voi tehdä sisälläkin silloin kun kelit ovat surkeat. Seuraava askel voisi olla vaikkapa loittorenkaiden lisääminen tähän yhtälöön, sillä yhdistelmällä voisi kuvata vaikka kirppuja.

Niin ja ai niin, Hyvää Pääsiäistä näin etu- tai takakäteen!

Olen innokas valokuvaaja ja Digikuvaaja-valokuvausblogin perustaja. Kuvaan useille kansainvälisille kuvatoimistoille ja kuviani on nähty myös monissa kotimaisissa lehdissä. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen teemu@digikuvaaja.net

2 Comments

  1. Haluaisin kokeilla Helicon Focusta . Minulla on Canon 6D ja macrolasi Sigma 105 mm 1:2.8 DG Macro HSM . Tietokoneessani on vielä Windows Vista 64 bit RAM 4.00 GT
    Millainen Helicon minun pitäisi ladata ?

Vastaa