Nykyajan lapset, eli tämä sukupolvi joka on syntynyt internetin ja mobiililaitteiden aikakaudella, on saanut median käyttämiseen ja valokuvien ottamiseen jo nuoresta pitäen aivan upeat lähtökohdat. Asiat ovat muuttuneet sitten minun lapsuuteni, ajoista jolloin jännimmät tarinat luettiin Aku Ankan sivuilta ja televisiosta näkyi vain kaksi kanavaa. Onneksi Pikkukakkonen on sentään pitänyt tenhovoimansa ainakin omien havaintojeni perusteella, vaikka sitä ehkä katsellaankin nykyään netistä television sijaan.


Olen kuvannut kahta tytärtämme erilaisilla kameroilla heidän syntymästään lähtien, usein peläten että jokin tärkeä tapahtuma jää tallentamatta jollei kameraa kuskaa koko ajan mukana. Ottamieni kuvien lisäksi kuvaamiseni on saanut aikaiseksi jotain muutakin hienoa, jotain jota en osannut ajatella lainkaan kuvia ottaessani.

Kamera rohkeasti lapsen käyttöön

Esikoisemme Iida on nimittäin alkanut kysellä, että saisiko hänkin ottaa kuvia. Totta tosiaan, kiinnostaahan häntä tietenkin, että miksi isä touhuaa sen kameran kanssa koko ajan. Niin ja esimerkin voimahan on mittaamattoman suuri tällaisissa asioissa. Ei varmaankaan jää lapsen herkiltä aisteilta huomaamatta, miten tärkeä asia valokuvaaminen minulle on, ja miten suurella intohimolla valokuvia otan.

No eihän siinä muu auttanut, kuin etsiä sopivan kevyt ja pieni kamera laatikoistani ja alkaa opettamaan nuorelle taiteilijan alulle kuvaamisen saloja. Käteeni osui juuri sopiva laite tähän hommaan. Fuji X20 on pienin kamerani, siinä on kestävä metallirunko ja pieni kenno takaa suuren syväterävyyden varsinkin laajakulmapäässä, joka muutenkin tarjoaa lapselle helpon kuvakulman kuvaamisen opetteluun. Kuvanvakaajakin auttaa Iidaa tarkkojen kuvien saamisessa, ja tarkennus on riittävän nopea ainakin hyvässä valossa.

Kannattaa miettiä miten ja mitä asioita valokuvaamisesta lapselle opettaa, koska pienenä opitut asiat pysyvät mukana usein koko elämän.

Näin aluksi näytin Iidalle vain että mistä pitää painaa kun kuva otetaan, ja mistä reiästä maailma kameran läpi avautuu. Ja kyllä, haluan nimenomaan opettaa Iidaa käyttämään oikeata etsintä takanäytöltä kuvaamisen sijaan. Vaikka siinä on lapselle oma haasteensa nähdä yleensäkään yhtään mitään kameran etsimestä, niin kyllä ne kohteet alkavat löytymään pienellä opettelulla. Kuvausote kameraan on mahdollisimman tukeva kun sitä pidetään kiinni kasvoissa. Lisäksi näin kuvaten ympäröivä maailma jää enemmän taka-alalle, jolloin saa paremmin keskityttyä kuvan luomiseen. Pieniä asioita, mutta mietin nämä tarkkaan alusta pitäen.

Kuvauskohteet kertovat lapselle tärkeistä asioista

Iida kuvaa paljon lelujaan ja pikkusiskoaan, Ilonaa. Myös äiti ja isä pääsevät usein kuviin mukaan, halusivatpa tai eivät. On hienoa nähdä, että mitä kuvaamisen arvoista lapsi löytää ympäriltään. Tämä antaa kuvan siitä miten lapsi ympäristönsä kokee, ja mitä asioita hän arvostaa. Olemme käyneet yhdessä kuvaamassa puutarhastamme löytyviä kukkia ja muita kasveja, ja seuraavaksi aiomme mennä yhdessä metsään katsomaan, että mitä kuvattavaa sieltä löytyisi. Välillä on vaikea sanoa kumpi on opettelusta enemmän innoissaan, oppilas vai opettaja… Lapsen ehdoilla toki mennään, kameran voi aina laittaa pois ja keskittyä välillä johonkin ihan kokonaan muuhun hommaan.

Tavoitteena tarjota koko elämän mittainen harrastus

Iida on tätä kirjoittassani kolme ja puoli vuotta vanha ja kuvaa melkein joka päivä. Kamera on aina valmiina omalla paikallaan, josta Iida saa sen lähes aina pyynnöstä käyttöönsä. Mutta kuitenkin vain hetkeksi kerrallaan. Haluan, että kipinä pysyy yllä mahdollisimman pitkään, se sammuu sitten kyllä aikanaan jos on sammuakseen.

Ajatus, että jonain päivän voin ylpeänä katsella tyttäreni ottamia valokuvia, saa minut liikuttumaan. Toiveenani on, että hänestä kehittyy aikanaan aktiivinen ja lahjakas kuvaaja, sellainen näkijä, jollainen itse haluaisin olla. Jos voin tarjota lapselleni jotain uutta opittavaa koko loppuelämän ajaksi, teen sen varmasti ja tarkkailen ylpeänä seuraavan sukupolven valokuvaajan kehittymistä.

Olen innokas valokuvaaja ja Digikuvaaja-valokuvausblogin perustaja. Kuvaan useille kansainvälisille kuvatoimistoille ja kuviani on nähty myös monissa kotimaisissa lehdissä. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen teemu@digikuvaaja.net

Vastaa