Muotokuvan ottaminen ei aina vaadi paljoakaan. Myös yksinkertaisella varustuksella pärjää hienosti kun on hieman tuuria mukana.

Joskus kuvaaminen onnistuu ihmeen hyvin ilman erityistä ponnistelua. Tämän kuvan idea tuli ihan puskista, kun Iida putkahti huoneestaan palomiehen kypärään sonnustautuneena. Asukokonaisuutta täydentämään oli hän valinnut punaraidallisen paidan ja vielä laittanut sävyihin sopivan repun selkäänsä. Mikä tyylitaju!


Pyrin pääasiassa pitämään kuvat perheestäni pois Digikuvaaja.netin sivuilta, mutta tässä tapauksessa teen poikkeuksen. Haluan näyttää kuvan havainnollistaakseni kuinka yksinkertaisellakin varustuksella voi joskus onnistua, ainakin säkällä.

 

Kuva on otettu Canon 5D Mark II:lla ja Sigman 70-200mm objektiivia. Polttoväli oli 200mm ja aukko f2.8. Suljinajan laitoin 1/160 sekuntiin. Valaistus on yksinkertainen, kamerassa oli kiinni salama, jonka valon heijastin vaaleasta seinästä. Salama oli siis osoitettuna  kameran vasemmalla puolella etu-yläviistoon. Silmistä näkee tarkkaan katsomalla valon heijastuksen seinästä ja itse salamasta.

Taustalla on tapetoitu seinä, joka on parin metrin päässä kuvattavan takana. Tällä  polttovälillä ja aukolla se olisi voinut olla lähempänäkin, eikä silti tapetin yksityiskohdat olisi vielä haitanneet kokonaisuutta. Toisaalta aukkoa olisi kannattanut ehkä hieman himmentää, että olisi saanut hieman suuremman syväterävyysalueen kuvaan. Tilanne tuli niin nopeasti, että eihän siinä ehtinyt ihan kaikkea miettimään. Silmät ovat onneksi terävät, se on minimivaatimus.

Olen oikein tyytyväinen kuvaan ja ennen kaikkea sen tunnelmaan. Ehkä silloin kun ei liikaa valmistele kaikkea etukäteen, niin voi saada tallennettua kuvaan jotain aitoa ja jäljittelemätöntä. Siitä valokuvaamisessa lopulta on mielestäni kysymys.

Olen innokas valokuvaaja ja Digikuvaaja-valokuvausblogin perustaja. Kuvaan useille kansainvälisille kuvatoimistoille ja kuviani on nähty myös monissa kotimaisissa lehdissä. Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen teemu@digikuvaaja.net

Vastaa